yhdet häät ja kahdet huonot uutiset

mietin pitkään että mikä nyt olis oikee järjestys näiden kolmen kertomiselle. päädyin ratkasuun että huonot, häät, huonot. sitten on jotain kivaa välissä ja lopetan vähemmän huonoon uutiseen niin jää sellanen kiva fiilis sitte. sindyio?

torstai-iltana saavuin meidän kantikseen ja koko baari oli ihan kuolemanhiljaa ja tuijotti uutisia. oltiin näkemässä kahta meidän kenialaista kaveria ja kysyttiin niiltä että mikä on homman nimi.

   somalialainen ääri-islam järjestö al-Shabaab (läheisesti kytköksissä al-Qaidaan) vaikuttaa täällä erittäin vahvasti koska Kenialla ja Somalialla on yhteinen raja kun mennään rantaviivaa tarpeeksi ylös pohjoiseen. lähellä rajaa on mm. paikka nimeltä Lamu, joka on tajuttoman kaunis mutta siellä sattuu aina kaikenlaista paskaa al-Shabaabin/muiden somalien terroristiryhmittymien nimissä niin sinne ei voi valkonen mennä (tänä keväänä ranskalainen turisti kidnapattiin ja tapettiin). kenialaiset ei pidä somaleista. yksi mun kaveri rannikolta sanoi että jos nimittää toista somaliksi se on pahin mahdollinen loukkaus mitä voi antaa. tietenkään kaikki somalit eivät kuulu al-Shabaabiin tai muihin järjestöihin vaan suurin osa Keniassa elävistä somaleista on ihan rauhanomaisia, normaaleja kansalaisia. täällä somaleilla ei todellakaan ole hyvät oltavat. vaalien lähestyessä ne muuttaa sankoin joukoin Tansaniaan ja Ugandaan. muutama viikko takaperin Suomessakin uutistoitiin bussipommin räjähdyksestä Nairobissa. kyseessä oli siis matatu Eastleighissä, Nairobin somalialueella. joku kiihkomieli täältä oli siinä hoksannut että nyt listitään monta samalla iskulla.

   torstai-illan uutinen oli seuraava: al-Shabaab on luvannut 800,000 kenian shillinkiä (siis 8000euroa, tähtitieteellinen summa rahaa täällä) jokaiselle, joka tappaa kenialaisen poliisin. ymmärtääkseen miksi tämä on erittäin paha on ymmärrettävä yksi iso asia kenialaisesta yhteiskunnasta. täällä ihmiset ei pelaa yhteen rakentaakseen toimivan valtion, vaan korruptio ja kulissihallitukset jyllää ja tavalliselle tallaajalle oman elämän helppous on aina etusijalla verrattuna ylemmältä taholta tulevien sääntojen noudattamiseen. siksi kaikki on huolissaan. tämä ei ole olankohautuksella ohitettava asia, sillä vaikka keskiluokka ei tällaisesta tarjouksesta kiinnostukaan, Keniassa asuu järjettömän paljon järjettömän köyhiä ihmisiä, joille on nyt annettu ennenkuulumaton kannustin. seuraavana päivänä kaduille ilmestyi enemmän aseistettuja vartijoita kun olen vielä koskaan täällä nähnyt. ihmiset on kireinä. ja lisäksi maaliskuun vaalien ehdokkaiden kampanjat ovat alkaneet, mikä huonontaa tunnelmaa enitsestään. randomtuttavuudet matatuissa pyytää rukoilemaan sen puolesta, ettei näissä vaaleissa kävisi samalla lailla kuin viime kerralla. vaalit eivät missään nimessä ole puoluepoliittinen kisa, vaan vähintään puolet ellei enemmänkin äänestäjistä saadaan heimon/syntypaikan perusteella. maaliskuuta odotellessa… vaikka ite oon jo kotona sillon niin hirvittää se kuinka paljon kavereita täältä on saanut ja sitten jos asiat menee taas päin vittua eikä ihmisiin täällä saa yhteyttä. tiiän jo nyt että tuun viettää monta unetonta yötä näiden vaalien takia…

iloisempi juttu: häät. eilen minä, Anisha, Anne ja Carolyn(ranskalainen vapaaehtonen) toimitettiin morsiusneidon virkaa Anishan ja Caron työkaverin siskon häissä. aika kaukainen tuttavuus, mutta kyseessä oli siis niinkin syvällinen morsian että halusi valkosia morsiusneitoja täydentämään jo valmiiksi noin 15 henkeä käsittävää morsiusneitoryhmäänsä koska "we need some colour for this wedding". haluttiin kaikki nähdä kenialaiset häät joten tottakai suostuttiin (vaikka meidän pitikin maksaa ite 26euroa ihan järkyttävästä violetista mekosta ja hopeakengistä….sen morsiamen tyylitaju oli suoraan bad taste -partyista). 

kaikki oli tietysti aivan pähkinoissä että miten täällä nyt voi olla näin kauniita muzunguja vieraina. apart from the fact (en oikeesti tiiä miten tän voi sanoo suomeksi ja mulla on kiire kirjottaa niin en nyt aio käyttää enempää kun ton viis minuuttia tän miettimiseen, joku viisas saa kertoa kun lukee tän) että meidän ihonväri tuntui olevan suurin puheenaihe häissä niin oli ihan huima kokemus. 

ensin oli se kirkkohässäkkä. koko mesta oli koristeltu violetilla ja pinkillä ja siellä oli isoja tekokukkia ja ilmapalloja ja tähtiä ja vaikka mitä tilpehööriä seinät täynnä. koko juhlaväki oli pukeutunu värikkäästi oman kotipaikan mukaan. sulhasen puoli oli selvästi rannikolta ja luulen että ne oli sitä samaa Digo-heimoa jota mun host-perhe oli. niillä naisilla on sellaset isot päähärvelit aina, vähän niinku hatuksi tehty huivi ja miehillä on sellaset värikkäät kaavut. morsiamen puolesta en tiiä mitä ne edusti.

   kenialainen kirkko oli aika erilainen verrattuna suomalaiseen, jossa taputtaminen ei ole sallittua. täällä kirkossa soi letkee afrikkalainen musiikki valtavista äänentoistojärjestelmistä, paikalla myös MC joka juontaa koko tapahtuman. meidän ensimmäinen morsiusneitotehtävä oli tanssia sisään kirkkoon. siinä sitä sitten jammailtiin keskellä käytävää kun ihmiset alkaa hurraa ja huutaa. jotkut jopa spontaanisti tanssi siellä aina kun tuli hyvä biisi. morsiuspari oli katolilainen ja paikalla oli muutama nunna jotka rukoili muutamaan otteeseen hyvin aggressiivisesti swahiliksi. sekä pastori jonka osuus koko kolme ja puolituntisesta showsta kesti noin puolitoista tuntia, jonka aikana se tanssi, lauloi, huusi mikkiin ja ilmesesti esitti jonkunlaisen näytelmän soolona. siellä oli myös pari mimmiä jotka esitti afrikkalaisia tansseja alttarilla sekä kaksi eri kuoroa jotka alkoi laulamaan aina yhtä puun takaa kenialaista gospelia. aikamoinen sirkus verrattuna suomalaiseen hääjuhlaan. loppuillan ohjelma oli kuvien ottamista ja herkkuateria kenialaista perinneruokaa metsän keskellä. hääpaikka oli Matchakosin lähellä ihan järjettömän korkeen kukkulan päällä, joten siellä oli ihan kylmää ja sateista halafu ihan uskomaton luonto. (en tiedä miten voin lopettaa kenialaisten sanojen käytön sittenkun tuun kotiin, ne on niin käteviä! puhutaan vapaehtostenkin kanssa puolswahilia kokoajan kun siinä kielessä on niin hyviä ilmaisuja jotka on niin paljon helpompi sanoa swahiliksi kun enkuksi. halafu tarkoittaa niinkun siitä johtuen tai sitten tai esim jos puhuu jonkun kanssa ja se kertoo tarinaa niin väliin voi sanoa halafu niinkun joo, kerro lisää, and then).olin ensimmäistä kertaa Keniassa oikeesti metsässä, mikä oli ihan pirun siistiä! siellä oli isoja puita ja pimeetä, tosi coolia. taas kerran tuli esiin se mitä aina sanon Keniasta että tässä maassa on niin monta erilaista puolta yhden valtion rajojen sisällä. kuuma ja kostea arabialaisvaikutteinen rannikko, kiireinen ja likainen suurkaupunki Nairobi, kalastajakylämäinen Kisumu, kuiva ja kuollut pohjois-Kenia ,jossa elellään hyvinkin alkukantaiseen tyyliin. anyway eilinen oli hyvä päivä, oli mageeta kokea afrikkalaiset häät.

vielä yhdet huonot uutiset , jotka ei tavallaan ole huonot kenellekään muulle kuin mulle, eikä ne edes ole uutiset vaan jotain mikä vaan iski muhun vasta nyt kunnolla.

tänään on 16. joulukuuta. ensi viikolla viimenen työviikko ennen joulua. sitten on jouluviikko ja uusi vuosi. mennään jouluksi Kisumuun ja uudeksi vuodeksi rannikolle. tullaan takaisin tältä reissulta 3. tammikuuta torstaina. seuraavana maanantaina alkaa työt ja siitä maanantaista alkaa mun kolme viimeistä viikkoa Keniassa. mä olen oikeasti tulossa kotiin tältä matkalta, mikä alkoi huimana seikkailuna ja muuttui tavalliseksi arjeksi jossa mä asun Nairobissa kahen mun parhaan kaverin kanssa ja kiistelen siitä että kuka pesee tiskit tänään.

samaan aikaan ihan sika siisti ajatus (ruisleipä, vahemmat, sauna, pyykinpesukone, kaverit, juokseva vesi, oma huone, juusto, lumi, lapaset, kahvi..tää lista on loputon) mutta samaan aikaan tätä haikeutta ei oikeen voi kuvailla. miltä se tuntuu kun jättää yhden elämän tänne ja yrittää jatkaa siitä mihin jäi 5kuukautta sitten ? fjuk mään, puoltoista kuukautta niin sekin selviää.

laitan myöhemmin kuvia niistä hirveistä mekoista ja kaikesta mitä oon puuhaillu viime aikoina mutta nyt mun on revittävä itteni ylös tästä sängystä ja lähtee nettikahvilaan laittaa tää teksti blogiin. 

pusuja ja nusuja suomeen <3 onko kylmä?

normal life

aloitin tan viikon alusta uudessa projektissa Watoto Wemassa. se on taysin erilainen verrattuna Upendoon. ma luulin etta Upendon lapset on raukkoja mutta se ei ollut viela mitaan.

Watoto Wema on keskella isoa laakeeta peltoa. koko homma on kolme rakennusta, tyttojen ja poikien dormi ja sitten sellanen hengailutila. yksi projektin isoimmista ongelmista talla hetkella on turvallisuus kun seinat on tehty pellista eika niilla ole varaa vartijaan tms. siella on iso kasvimaa jolla ei kasva mikaan koska se on niin auringonpolttama kurja ja kuiva paikka. ja ne lapset...naa on oikeesti ongelmatapauksia toisin kuin ne keta meilla oli Upendossa. hyva esimerkki: siella projektissa kasvaa muutama vuohi. muutama viikko sitten kaksi kahdeksanvuotiasta oli tappanu vuohen ruuaksi keskella yota. eli mennaan vahan erilaisessa skaalassa kun aikasemmin. naa lapset on sellasia jotka on oikeesti elany kadulla pitkaan. ne on tosi ovelia ja ehdottomasti ikaistaan vanhempia. nyt on kuitenkin joulukuu eli lomakuu ja nyt siella pyorii vaan noin 20 muksua. monet niista vaikeimmista, joilla ei oo vanhempia ja on siella normaalisti 24/7 on nakemassa muita sukulaisia joulukuussa.

sellainen ensivaikutelma ekan viikon jalkeen.

muuten on ollu hyva vaikka vahan haikea viikko. Claudia lahti takaisin kotiin eilen ja ollaan koko alkuviikko hengailtu sen kanssa. nyt se on jo Italiassa. tanaan Anishan antibioottikuuri loppuu joten ollaan menossa juhlimaan illalla. sita ennen kuitenkin mun pitaa tavata se ja Caro kun ne halusi menna marketille (tiedan ettei taa ole suomalainen ilmaisu mut en oikeesti saa paahani miten se sanotaan, market place..help? someone, anyone??)etsimaan jotain. mitas siistia viela.

tajusin eilen mita tuun kaipaamaan Keniassa ihan sikana. olin supermarketissa ja jonotin kassalle ja katselin mita pihalla tapahtu. viikoittainen limutoimitus oli tullu perille. limutoimitus pikkukauppoihin tarkoittaa yleensa alihankkijaa ja tama tavarantoimittaja oli paattanyt tulla pyoralla. se toi limut sisaan ja sitten se lastasi pyoran uudestaan. eli kasasi kuusi koria taysia limupulloja torniksi pyoran tarakalle, veti koko homman kasaan kuminauhalla ja sitten varovasti suoristi ajokkinsa ja lahti polkemaan kohti seuraavaa kauppaa. sama fiilis mulle tuli muutama viikko sitten kun viela asuin rannikolla. matatu oli ajanu tien sivuun ja kaks jatkaa sovitti moottoripyoraa sisaan hiaceen jossa jo valmiiksi istui kymmenen ihmista yhteen puristuneena. sellanen fiilis etta no perkele jos se kerran on mahdollista niin miksi ei. taalla ei ole direktiiveja tai lakeja jotka estaisi tallaiset kaytannonlaheiset ratkaisut. jos pitaa paasta paikasta A paikkaan B ja sattuu olemaan moottoripyora mukana eika rahaa autokyytiin niin sitten se otetaan mukaan bussiin.

pusuja ja nusuja!

kuvia

tassa pari napsyy meian kampasta Umojasta. home sweet home

tassa on mun italialainen ystava Claudia. oltiin kattomassa auringonlaskuu rannalla

siella hostellissa asui kana nimelta Mahmud. se paatyi sinne silleen etta niiden hostellinpitajien koira kantoi sen suussaan sinne noin kuukausi sitten. nyt Mahmud on jo iso ja niilla on ongelma etta mita sille  tehdaan sitten kun se on iso kukko...se on asunu talossa sisalla niin pitkaan etta se luulee olevansa ihminen eika se enaa sopeudu muiden kanojen joukkoon. tassa mina ja Mahmud ollaan tuijotuskisaa

talta naytti Kilifi

Nairobin kamppa on aika karu verrattuna tahan...

mutta kohta koittaa paluu arkeen tan parin viikon rentoilun jalkeen. ens viikolla meen kattoo mun toivottavasti tulevaa projektia Watoto Wemaa, kerron sitten miten se work outtaa.

KILIFI

tana aamuna saavuin paratiisiin jonka nimi on Kilifi.
kyseessa on siis hyvin spontaani reissu Kenian rannikolle. ei aikataulua, ei suunnitelmia. vain mina, Anne, Claudia, Linus ja rinkat.

got to love it

muutin tanaan omaan kamppaan nairobissa sitten mentiin Annen kanssa syomaan pizzaa ja illalla nahdaan kavereita. elama on joskus ollu paskempaakin

viimeiset tunnit Ukundassa...

...on kasilla nyt. saksakamuja oli kaymassa taalla keskiviikosta eiliseen ja oli huippuhauskaa! ja mun kielitaidot kehitty ihan huimasti viidessa paivassa(halt deine dreckige hundefresse)ja nyt osaan jo sujuvasti monia loukkauksia ja kirosanoja saksaksi. perjantai oli kohokohta kun oltiin Annen ja Hannahn kanssa snorklaamassa Wasinilla, Tansanian rajalla=maailman kauneimmassa paikassa. tai ehka kohokohta oli se kun oltiin meressa uimassa pelkat tonttulakit paassa... no mutta hauskaa oli. meidan tiimi oli siis FLAAH=Florian,Linus, Anne,Anni ja Hannah,kaikki paitsi Linus on CIVS vapaaehtosia tan saman organisaation kautta siis.

nyt Anne ja Hannah on nauttii vikoista rantahetkista. ma en pystyny menee tanaan rannalle kun mun nena palo eilen niin pahasti...oltiin rannalla meidan orpokodin lasten kanssa mika oli tietenkin aivan superhauskaa, mutta tottakai ne halus olla uimassa koko sen nelja tuntii ja siina nahka karisty. Linus ja Florian myos ehdotti meidan tiiminimen vaihdosta FLARH=Florian,Linus,Anne,Rudolph,Hannah. itse en pitanyt ideasta...

nyt kolmatta kertaa Kenian aikana mulla on kaikki laukut pakattuna, ei mitaan muuta tietoo tulevaisuudesta kun etta juna lahtee tahan aikaan ja kauhee into ja jannitys paalla. suunnitelma on siis viettaa taa ilta ja huominen Mombasassa, tyyppailla vanhaa kaupunkii ja Fort Jesusta, istuu shishakahviloissa ja ottaa rennosti. keskiviikkoaamuna hypataan Annen kanssa junaan joka vie meidat Nairobiin (15-20h ihanuutta!) ja sen jalkeen asettua asumaan mun ja Anishan kamppaan Umojaan,Nairobiin. projektista tai mistaan muusta en tosiaan viela tieda mitaan...taalla on kuitenki oppinu ottaa kaiken niin ylirennosti etta en valita.

viela pari kuvaa sielta Malindi viikonlopulta

 tassa oli meidan Malindi pozze

 ja meidan kuvottava hostelli mutta ei haittaa vaikka oli allottava koska 2,50e yolta !

ja tassa overisiisti ranta

jeejee. nyt mun pitaa lahtee poliisiasemalle taas hakee mun rikosraportti koska ei en unohtanut hakea sita sillon kolme viikkoa sitte...niin...sori aiti. 

paitsi etta linkkaan viela mun tan hetken supersuperhybermegarakkausbiisin joka on yllatys yllatys saksalainen. http://www.youtube.com/watch?v=eyqAqsap0qY 

pusuja ja nusuja suomeen <3

WORD

http://www.hs.fi/sunnuntai/Mikä+tämä+tällainen+maa+on/a1353131736852


aikamoisella tavalla joku on tiivistänyt mun ajatuksia täältä. hyvä juttu lukekaa!

on ollut hyvä viikko, ollaan saatu paljon aikaan. tää on vika viikko rannikolla niin yritetään olla mahdollisimman paljon töissä, tänään mennään yöksi Upendoon kunhan Hannah on pessyt pyykkiä.

huomenna tulee kamuleita Nairobista. torstaina juhlitaan. perjantaina mennään Tansanian rajan lähelle snorklaamaan. lauantaina on koulun päättäjäiset sekä kookosviinin maistelua ja Kaya Kinondo metsän tyyppailua. sunnuntaina mennään meidän orpokodin kanssa rannalle. siistijä.

kuvia Malindilta tulossa. mutta ratsastus on syvältä, perse on niin hellänä...ei enää ikinä. Laura oli kuitenkin onnellinen kun pääsi hepoilemaan.

pusuja ja nusuja

HUOMENNA MALINDII !!!!!!!!1 henkilöiden Ju Prevost, Laura Joseph, Hannah Guhlmann, Salimou Edwars ja Henri Jokunen kanssa, auauauauauaujaaaaa oon niin intona! me mennään rannalle ratsastaa hevosilla. huomenna on Lauran synttärit ja tää on yksi sen pikku-unelmista joka halutaan toteuttaa. toivotaan että pysyn kyydissä

asiallinen postaus elämän faktoista

nyt kun tää blogi on tuolla nuorisovaihdon sivuilla niin joku vikkelä löysi jo tiensä tänne. Matleena tämä postaus on nyt omistettu sinulle ja sinun kysymyksille, mutta saattaa tästä joku muukin jotain iloa repiä irti. ylipäänsä yritän nyt kertoa jotain joka saattaa muita vapaaehtoisiksi lähteviä hyödyttää. yhen fiksun postauksen puristan ja sitten voin palata takaisin yleiseen töhöilyyn

okei tästä lähtee. olen siis vapaaehtoisena Upendo Childrens Village nimisessä paikassa Ukundassa. Ukunda on Mombasan lähellä, noin 45min matka. ensin tullaan lautalla tänne n.15min ja sitten matatulla 20-30min. Ukunda on Diani Beachilla ja Diani on se alue johon jengi tulee kun ne tulee Mombasaan lomalle. jonkun travel guidessa sanottiin että täällä on Mombasan kauneimmat rannat ja vaikka en olekaan täällä montaa nähnyt niin noin yleisesti kaikkiin elämäni rantoihin verrattuna nää on palkintosijoilla. joskus kuitenkin täällä ottaa päähän se turismi, täällä kaikki on tosi kallista (siis ei verrattuna Eurooppaan mutta verrattuna esim Nairobiin tai Kisumuun) ja joskus ällöttää ihan mielettömästi vanhat valkoset miehet niiden mua nuorempien kenialaisten tyttöjen kanssa. valitettavasti seksiturismi on myös tällä alueella suht yleistä..

Upendo on ihana projekti, siellä lapsilla on kaikki niin hyvin kuin voi olla. oon nähnyt Keniassa orpokoteja, joissa asiat ei todellakaan ole jees. Upendo on tosi rikas projekti ja vaikka se nyt onkin vähän harmia sanoa niin siellä kyllä pärjätään aivan mainiosti ilman meitäkin. ne ei tarvitse meidän työpanosta selvitäkseen mutta se ei tarkota ettei siellä olisi ihan mahtavaa olla auttamassa. sillon kun me ollaan Upendossa niin tosi paljon vaan hengaillaan lasten kanssa, piirretään tai leikitään pihalla tai tehään läksyjä. siellä tarvitaan apua myös sellaisissa jutuissa kun lasten kylvettäminen, ruuanlaitto yms. mun projektin vaihtaminen ei liity millään tavalla siihen että nykyinen olisi jotenkin kurja. mun piti joka tapauksessa lähteä sieltä kahden viikon päästä, mutta nyt kun päätin jäädä CIVS:lle (meidän järjestö täällä Keniassa jonka kanssa Allianssi siis tekee yhteistyötä) töihin vielä 2kk pidemmäksi aikaa niin halusin kokeilla uutta projektia. Nairobi ja Mombasa on tosi erilaiset paikat, Nairobi on big city ja täällä rannikolla on leppeetä rantaelämää. nyt kun tää on koettu niin haluun tyyppailla millasta on elää toisenlaisessa Keniassa

kysymykseen että onko ollut kannattavaa lähteä voin sanoa, että mulle tää on ollut elämäni siistein kokemus mutta tiedän myös monia vapaaehtoisia jotka on joutunu pettymään. ei-niin-hyviä kokemuksia aiheuttaa pari juttua. yks on se että jos tulee tänne väärin odotuksin omasta vaikutuksestaan tähän maahan ja näihin ihmisiin. täällä porukka on onnellisia, ei ne kaipaa ketään opettamaan niitä. saarnaamaan tulleet on pettyneitä koska täällä kukaan ei kaipaa pelastusta miltään. elämä täällä on monella tapaa tosi erilaista, yhteiskunta ei toimi samalla tavalla ja ihmisten peruselämänasenne on hyvin erityyppinen kun Suomessa, mutta kaikki on hyvin täällä. vapaaehtoistyö on enemmänkin omaa elämää ja maailmankatsomusta avartava kokemus, mahdollisuus nähdä millasta elämää täällä oikeesti eletään ja karistaa kaikki typerät ennakko-odotukset. toinen juttu mihin jengi pettyy on se jos saapuu tänne ja alkaa vertailemaan Keniaa omaan kotimaahan, totta munassa tää paikka nyt on erilainen. mutta asioita täällä ei saa arvottaa sen mukaan millaisia ne on Suomessa vaan kokemukset täällä pitäisi pystyä ottamaan vastaan ilman aikaisempaa sisäistä mallia siitä että näin tän pitäisi sujua. kun ei se kuitenkaan suju samalla tavalla. ja sitten ollaan suru puserossa että no meillä tää hoituisi tällä tavalla. tottakai sitä aina olettaa jotain, mutta umpimielisenä tänne ei kannata tulla tai tekee oman elämänsä aika pirun hankalaksi

Kenia ei ole turvaton paikka mutta ei täällä nyt ihan tyhmänä kannata olla. maalaisjärki pelastaa monilta jutuilta, mutta aina sekään ei riitä kun matkassa on huonoa tuuria. voisin sanoo että itsellä on ollu vähän näin.. Nairobin ja Mombasan keskustassa jengii putsataan aika tehokkaasti mutta sen te jo varmaan nyt tiesitte, niin siellä ei ole mitään järkeä liikkua kalliiden korujen, puhelimien tms. kanssa. mutta kyllä siltäkin voi välttyä kun vaan on tarkkana kuin porkkana. tai edes retiisi. yleinen ilmapiiri täällä kiristyy kokoajan kun ensi kevään vaalit lähestyy. viime vaalit Keniassa oli katastrofi, mun yks parhaista kenialaisista kavereista oli niiden jälkeen vapaaehtosena keräämässä ruumiita kun ihmisiä poltettiin niiden koteihin.. en osaa arvioida miten tilanne kehittyy tästä. jotkut on tosi peloissaan, jotkut vähemmän mutta kaikkia se ainakin vähän mietityttää. kaikkien kenialaisten yhteinen toive tietysti on, että kaikki menisi hyvin. en nyt tähän ala edes yrittää tiivistää Kenian poliittista tilannetta, kannattaa lueskella netistä jos kiinnostaa. mutta faktahan on se. että jos tilanne kärjistyy täällä niin aina voi lähteä kotiin.. toinen mistä varoitellaan siellä Suomen päässä kauheasti on al-Shabaab, somalialainen terroristijärjestö jolla on yhteyksiä al-Qaidaan. mun käsittääkseni se tilanne on hyvin pitkälti hallussa. silloin kun tulin tänne niin vähän kuohui, mutta nyt en ole pariin viikkoon kuullut mitään uutisissa. yksi paikka täällä kuitenkin on, johon edes paikalliset suosittele mennä kun se on niin lähellä Somalian rajaa ja siellä oli siepattu jotain turisteja muutamia kuukausia sitten. voi että tää kuulostaa hirveeltä nyt ! mutta oikeesti hyvin on kaikki kunhan pitää järjen päässä.

. 

jestas mitä vielä. Kenia on ihana maa täynnä mahtavia ihmisiä. täällä kaikki on pole pole joka on swahilii ja tarkottaa että chillisti mennään. tähän on ehkä hyvä päättää. hyvin tehty minä, asiallista settiä kerrankin. kuten me sanotaan aina koulussa kun joku vastaa oikeen:"u can give yourself a clap!"

kuveja (ole linjoilla myohemmin illalla kun vastaan jaatavaan kysymystulvaan)

tassa on muutama veijari meian orpokodista. kuvista saa kiittaa hostsiskoani+tyokaveriani Hannahia

taa kaveri on Toti. se itkee aina ihan pirusti ja kovaan aaneen. tosi harvoin silla kuitenkaan on oikeesti mikaan vikana. se alkaa raakyy silmat auki ja kattelee ymparille jos joku huomais mutta jos kukaan ei oo ottamassa sita syliin niin se lopettaa.ovela pikku rontti...tassa kuvassa Totilla oli malaria joten sita sai lellitella

tassa kuvassa ollaan lahdossa kouluun. meian tyo on silleen etta paivat opetetaanslashavustetaan Little Roots nimisessa koulussa jossa kaikki naa orpokodin mukulat kay ja illat ollaan siella orpokodilla noiden kanssa. joskus jaadaan sinne orpokotiin nukkuu eika menna illaks hostperheelle. tassa kuvassa ollaan nukuttu siella ja odotetaan koulubussia. 

sit Eeva naa on sulle, haluun iskee viel pari kateuskuvaa MEIAN BIITSISTA jonne mennaan noin joka paiva toiden jalkeen ottaa arskaa pariks tunniks tai iltasin istuu janakee kavereita aijaijaijajai

kun makaa siella rannalla ja avaa silmat niin nakee tan. toivottavasti siella on kylma :)

blast from the past

tutkin äsken ekaan kertaan aikoihin mun konetta ja löysin tekstitiedoston joka on kirjoitettu 27.9 eli aika päiviä sitten. tää on kuitenkin huima tarina ja en oo läheskään kaikkien kanssa sitä vielä ehtiny jakaa joten tässä vähän jännitystä niille jotka ei ole vielä tätä kuuleet (tietysti nyt tästä on vähän terä kadonnut kun kaikki tietää ettei mistään hengenvaarasta ollutkaan kyse mutta silti). tässä silloin kirjoitettu teksti kokonaisuudessaan, mitään lisäämättä, mitään poistamatta.

vatsatauti vol 2

niin en edes kertonut vatsatauti vol 1:sestä koska se tapahtui työleirin aikana. olin trendsetteri, ensin mä tulin kipeeks ja sitten kaikki muut lervas, yea yea. mutta se oli ihan laimeeta verrattuna tähän, pari oksuu eikä edes kunnolla kuumetta. mut tää sen sijaan oli aika extremee…  mummu, älä ehkä lue tätä...

nyt kirjoitan siis kenialaisesta sairaalasta, oon täällä tiputuksessa. jep. kaikki alkoi maanantain ja tiistain välisenä yönä n. klo 2 kun tuli kauhea mahakipu. seuraavana aamuna alkoi elämäni jäätävin mahatauti. mikään - siis edes vesi- ei pysynyt sisällä vuorokauteen. makasin yksin hostelhuoneessa ja katsoin koko päivän kenialaisia saippuasarjoja. siis silloin kun en nukkunut vessan lattialla ja pitänyt tuijotuskisaa torakan kanssa. jep, kirjaimellisesti. sinä yönä tapahtui jotain joka pääsi mun TOP3 kuumottavimpiin hetkiin Keniassa. (tarinan kannalta on olennaista tietää että täällä ei ole erityisen viisasta liikkua ulkona yksin myöhään. myöhään on siis ehkä klo 21 jälkeen) nukahdin hostelhuoneeseen ja heräsin yöllä kovassa kuumeessa. en pystynyt kävelemään kunnolla kun päässä huimasi niin kovin ja kaikki mitä yritin juoda tuli ulos samantien. siellä kusi sukassa yritin miettiä miten tästä päästään sairaalaan hortoilematta yksin kadulla. laitoin äidille viestiä että pliikku soita mutta päässä huimasi niin kovin etten pysynyt hereillä edes vastaukseen asti ja seuraava muistikuva on seuraavalta aamulta. hui saatana. 

seuraava päivä meni rokuloidessa, nukuin lisää ja kävin katsomassa sitä mun omaa projektia Ukundassa ja koska mulla oli koko päivän ihan siedettävä olo niin päätin suuressa viisaudessani olevani terve ja jääväni sinne yöksi. tähän mennessäkään en siis ollut syönyt mitään ja juonut ehkä pari desiä vettä. sitten viime yönä heräsin siihen että mun päässä räjähti atomipommi. ihan sietämätön kipu, sellanen että kun lähti sängystä liikkeelle niin tuntui että taju lähtee. lisäksi ihan jäätävä kipu kaikissa isoissa lihaksissa, selässä ja käsivarsissa. aamulla järkeiltiin Suvin kanssa että malarian kaikki ensioireet on  tässä nähtävillä eli sairaalaan. ensi töikseen lääkäri katsoi mua pitkään ja kysyi että etkö sä ihan tosissaan ole kolmeen päivään syönyt, hullu sä olet. se sanoi että olen vakavasti dehydrated (miten se sanotaan suomeksi?) sen vatsahomman takia ja että ainoa vaihtoehto on aloittaa tiputus heti. nyt olen hengaillut täällä n. 10h ja vielä yö ja seuraava aamu edessä. 1litra suolavettä ja lisäksi 2 annosta antibiootteja on nyt mennyt sisään, ja lisää on vielä tulossa. ne sanoi että haluaa tappaa sen mikä ikinä mussa nyt sitten elääkään. im on board with that! 

pakko sanoa näin jälkeenpäin että hölmö olin, heti olisi pitänyt mennä sairaalaan. seuraavana aamuna selvisi että mulla oli joku ihan helvetillinen tulehdus veressä ja sain ihan hullut antibiootit joilla se sitten lähti. mutta loppu hyvin kaikki hyvin, oon elossa edelleen. ja niinkun sanoin tosta on jo pari kk aikaa, oon sen jälkeenkin sairastellu vaikka mitä, viimesimpänä tropical fungi! en tiedä mikä sen suomalainen nimi on mut mulle tuli reilu viikko sitten ihan törkee ihottuma kyynärpäähän, sellanen ympyrän muotonen mikä näytti ensin pelkältä stögäysjäljeltä. mutta sitten se alko kasvaa ja kasvaa, niin kauan että se oli euron kolikon kokonen ja ihan kirkuvan punanen. lääkärin mielipiteen hankin siinä vaiheessa kun nahkat alko kuoriutuu keskeltä reunoja kohti.. mutta hei sekin on nyt hoidossa ja pieni arpi enää jäljellä. sellasta. halusin vaan jakaa tän hullun sairaalakertomuksen nyt kun löysin sen.

alan laittautuu valmiiks nyt. nähään Hannahn kanssa tänään illalla vapaaehtosia, mennään syömään ja chillailee rannalle. sitä ennen pitää hoitaa kaikenlaisia juttuja mm. hakee postista mun tän reissun aikana kolmas (3.) visa..pusuja suomeen!

hoidetaan kamppa nairobista

ilmoitusluontoinen asia sinne kotiin pain. jaan sittenkin tanne kaksi kuukautta pidempaan kun aluksi suunnittelin. muutan kolmen viikon paasta Mombasasta Nairobiin, otan uuden projektin joulu- ja tammikuuks taalta. en tieda viela millanen projekti se tulee olemaan koska sanoin menevani minne vaan missa on tarvetta. mina ja kamulini Anisha paatettiin vuokrata taalta oma kamppa naiden kahden vikan kuukauden ajaksi. eilen varmistu etta saatiin yksio Umojasta (Nairobin kaupunginosa) ja se mesta on taydellinen.35e per kk per nassu. laitan kuvia kun paastaan muuttaa.

niin etta nahdaan sitten kun tuun takaisin mutta Kenia vei mukanaan ja asun taalla viela hetken.

kettu kuittaa.

mut ryöstettiin.taas

pistää vituttaa. toinen kerta kuukauden sisään kun soitan Nordeaan että oon taas täällä maailman äärissä ilman korttia. oon mustalla listalla, en ikinä saa töitä enkä asuntoa kun mun luottotiedot on menny. perkele.

kävelin eilen kotiin Hannan ja Anishan kanssa. ne käveli vähän mun edellä kun kirjotin viestiä. samalla saakelin polulla mitä oon kävelly kotiin joka päivä viimesen kuukauden ajan, meiän kotiovelle on siitä ehkä 10 metriä. sitten joku kävelee mua vastaan, ottaa puhelimen ja laukun ja juoksee pois. siellä laukussa oli mun lompakko jossa ei ollu rahaa mutta visa ja ipod. se ipod syö ehkä eniten. menin kotiin ja mun hostveli Fadili kysyi että mitä kävi ja kun selitin, se ja Gibson (joku sukulainen täällä meiän perheessä, en oo ihan varma mikä, tää on aika superperhe kun kaikilla on useampia vaimoja ja yms.) lähti jonnekin. sitte parin tunnin päästä ne tulee takasin ja niillä on mun puhelin! mun takana oli ajanu pikipiki-kuski joka oli nähny mitä tapahtu. se oli tuntenu sen tyypin joka ne kamat vei, joku tän kylän huumehörhelö, ja ajanu sen himaan pyytää niitä kamoja takasin. kun se ei ollu antanu niin pikikuski oli tullu hakee Fadilin ja Gibsonin ja ne oli menny yhdessä sinne haastaa riitaa. puhelimen ne oli saanu mutta laukusta ei ole vieläkään tietoa.

nyt kun Anisha on käyny suihkussa niin lähdetään poliisiasemalle. taas.

thank u safaricom & internet bundle nyt ei enää tarvii etsiä nettikahvilaa aina kun haluu yhteyden äärelle niin ehkä saan kirjotettua tännekin enemmän!

haluun alottaa tosi shokeeravalla materiaalilla, vaikka tää onkin vähän blast from the past koska tätä oli mun elo noin kuukausi sitten siellä työleirillä. mutta siis tällaista oli jiggers katsokaa ja kauhistukaa, mä ihan oikeasti koskettelin noita ketaroita päivät pitkät...huhhu

aika karseeta ! nää seuraavat kuvat on Kakamegan sademetsästä. oltiin sunrise walkilla eli lähdettiin kävelemään aamu neljältä ja kiivettiin sellaselle kukkulalle ja katsottiin kun aurinko nousi sademetsän päälle. oli semi eeppistä..

lopuksi on vielä pakko linkkaa yksi ihan super biisi jota me aina tykitetään täällä, tää on ihan mahtava ! sellanen että kun tää soi niin koko baari (tai ainakin meidän porukka) räjähtää. wäy wäy pistän nyt vaan linkin mut käykää popittaa niin voitte ne jotka on nähny mut tanssilattialla sielujenne silmin kuvitella mut reivaamassa näätää tähän tahtiin. http://www.youtube.com/watch?v=CITU4KH93aU

niin olin safarilla viime viikolla ja nain siella monia elaimia

kenialainen poliisi

kylla vaan nyt sekin on koettu. viimeiset 6tuntia vietin siis Buruburun poliisiasemalla. niin etta miksi... no kuulkaas....

ihmettelin tiistaina kun kortti ei toiminut siina ainoassa pankissa missa se yleensa on toiminut.soitin meidan aidille etta tarkastelee verkkopankista mita tassa tapahtui. keskiviikkoiltana tulee se odotettu puhelu etta kylla vaan sun korttia on kaytetty Mombasassa 1100euron edesta. kylla. silla hetkella olin niin iloinen 60euron turvarajasta, ettei silta vain saisi enempaa per paiva. hienoa kun se toimikin viela. oi etta.

tilanne on se etta Mombasassa poliisille ja peukkuja. muuten kaikki on reilassa. olen nyt Nairobissa siis ja illalla on tiedossa juhlat Anishan, Danten ja Hassanin kanssa. nukun seuraavan yoni hostellissa jossa on rottia.... en ole viela koskaan aikaisemmin ollut kiitollinen kerrossangysta. mutta silti kuulee kun ne vilistelee siella...huhhu

tanaan poliisiasemalla mulla oli ihana hetki. se poliisi jonka kanssa selvitin tota juttua oli tositosi mukava, juteltiin vaikka mita: Suomesta ja meidan yhteiskuntien eroista ja plussista ja miinuksista. Kun olin lahdossa se sanoi etta haluaa antaa mulle lahjaksi 1000Ksh (10euroa. se on kuitenkin taalla aika iso raha etta silla voi helposti elaa viikon tai parikin). sanoin tietysti etta en ma voi sen rahoja ottaa vaikka nyt nain paskasti kavikin. se kertoi mulle huikean tarinan omasta elamastaan ja sanoi etta antaa hyvan kiertaa. se halusi antaa mulle rahat jotta voisin sitten tehda jotain hyvaa jollekin muulle kun joku tarvitsee apua multa. lahdin asemalta aika hymyssa suin.

Mombasa

tulin tanne lauantaina ja on niin AWESOME

tyoleiri oli ja meni mutta siita ei voi edes puhua, en ehtisi kirjoittaa mitaan muuta. potfilling, brickmaking, jiggers. tassa oli meidan tyoleirin ohjelma. seka vodkaa. voi sita vodkan maaraa, kenialaiset kylla tykkaa juoda.

mutta kuten sanoin niin tyoleiria ei voi tiivistaa. tai voi. uskomattomia ystavia ja kokemuksia.

nyt Mombasa. kaksi yota meni rantahostellissa Mtwapassa, aivan sika siistia. nukuttiin treehousessa ja nukahdettiin meren aaneen. taalla on lamminta oisinkin, kuumankosteaaaaan, mina tunsin mombasaaaan...

nyt ollaan taalla Dianilla lahella sita mun omaa projektia joka on siis Ukundassa.

mutta taas pitaa menna, ikina ei ole aikaa. huomenna kayn ostaa oman netin kun mun elama alkaa nyt vahan vakiintua enka vaan reissaa kokoajan paikasta toiseen. sitten saan tanne kuvia ja voin oikeasti yrittaa kirjoittaa kunnolla.

mutta elossa ollaan, check!

melkein viikko nairobissa

hohoo nyt on ensimmainen viikko takana. istun Buruburussa (Nairobin kaupunginosa, hostperhe asuu taalla) cyber cafe nimisessa paikassa naiden muiden vapaaehtoisten kanssa. on aika vaikee tiivistaa tata viikkoa kun se tuntuu kuukaudelta. on tapahtunut ihan kauhean paljon kaikkea.

meidan vapaaehtoisporukka on tosi kiva. hirvea maara saksalaisia, yks ranskalainen ja jenkkeja. meilla on ollut taa viikko CIVS:n orientaatiota, jota paikalliset vapaaehtoiset vetavat meille. siina nyt ei silleen mitaan ihmeellista, meille kerrotaan Keniasta ja varoitellaan kulttuurishokista. lisaksi meilla oli taa viikko swahilin tunteja!

Buruburu on tallanen keskiluokan asuinpaikka, ei slummi mutta ei mikaan hienostopaikka. taalla on yhta turvallista kuin Helsingissa. tai no ehka ei ihan. mutta ei pelota, laukusta ei tarvii pitaa kiinni. iltasin klo 21 jalkeen meidan hostmama pyysi olemaan liikkumatta yksin ulkona, koska silloin taalla ei ole kaduilla paljon muita ja jos jotain sattuu kukaan ei nae.

meita tuijotetaan kadulla ja lapset heiluttaa aina kun nakee valkoihoisia. en oo ikina ennen tiedostanu omaa varia talla tavalla, talta tuntuu olla vahemmisto! jotkut suhtautuu meihin tosi kivasti, jotkut tosi nihkeesti. ihmiset osaa enkkua mutta puhuu swahilia.

taalla on tosi likaista, kaduilla ei ole asfalttia joten kaikki polyaa. lisaksi taalla on sellaisia kojuja ihan sikana tien varrella. ihan meidan vieressa on koju jossa myydaan kanoja. kanat on pienessa kopissa ja sielta saa valita etta minka haluaa ostaa. sitten se tapetaan siina kadulla ja annetaan matkaan. oli mieltaylentava kokemus nahda toi kyseinen tapahtuma!

vetta tulee kraanasta harvakseltaan. hostmama selitti etta putkissa ei ole tarpeeksi painetta eli vessan vetaminen on aina pikkuinen voitto. hygienia ei noin yleisesti ottaen ole prioriteettilistalla kauhean korkealla.

ihmiset on ihan mahtavia! tosi hyvia tyyppeja oon tavannut taalla, kenialaiset on rentoja! eilen paikalliset vapaaehtoiset veivat meidat juhlimaan Buruburuun ja oli sairaan hauskaa. kenialainen baari ei ehka kuitenkaan valkoisille tytoille ollut se maailman rentouttavin kokemus, saalistus on aika armotona. mutta kenialainen kalja maistuu! lisaksi me tehtiin votkasta ja turkinpippureista salmaria ja tarjottiin sita vapaaehtoisille eli myos Suomen ilosanomaa on levitetty!

aika taalla on hyvin erilainen kasite kuin Euroopassa. mitkaan tapaamisajat ei ole sitovia, tanaan odotettiin paria vapaaehtoista tunti eika se edes tuntunut pitkalta ajalta. kenialaiset ei myoskaan halua aiheuttaa pahaa mielta joten ne ei sano suoraan jos joku on myohassa tai jos jostain ei tiedeta. mun laukku oli matkalla suomesta tanne kuusi paivaa ja jokaisena paivana kun soitin lentokentalle niin vastaus oli etta tanaan tai viimeistaan huomenna se tulee. tuntuu usein silta etta asiat ei etene mihinkaan, kenialaiset ei tee mitaan mita niiden ei ole pakko tehda..

nyt alkaa aika ja puhti loppua. pitaa menna hostmamalle pakkaamaan kun huomenna on lahto Kisumuun Lake Victorian rannalle. siella on 20 paivaa kestava tyoleiri. se on lahella Kakamegan sademetsaa, joka on vissiin suht mahtava paikka. paikallinen vapaaehtoistyontekija sanoi, etta sielta nakee Kenian upeimman auringonnousun. kuvamateriaalia tulossa.. iso osa sita meidan projektia liittyy paikalliseen sairauteen nimeltaan Jiggers. sita on siella Lake Victorian laheisyyden takia, sellasta seisovaa makeaa vetta jossa elaa kaiken maailman asioita. se tauti on sellainen etta jotain loisia menee sormista ja varpaista ihon sisaan ja jos sita ei hoida siihen voi kuolla. ilmeisesti aarimmaisen kivulias tauti... joten me mennaan sinne ja meidat opetetaan hoitamaan sita ja sitten me opetetaan paikallisille miten se hoidetaan ja ennaltaehkaistaan. kuulostaa hurjalta !

mutta nyt on mentava. loppukevennyksena on viela pakko kertoo matatuista, paikallisista liikennevalineista. kyseessa siis neonvareilla maalattu hiace jossa musa on niin kovalla etta keuhkoihin sattuu. naa matatut ahdetaan niin tayteen porukkaa etta henki ei kulje ja sitten lahetaan 80km per h posottaa huonokuntosella tiella jossa liikennesaantoja ei tarvii noudattaa (niinkun taalla ei tarvii mitaan muitakaan saantoja). paras on etta naissa ei ole ovia, vaan siina oviaukossa roikkuu ulkopuolella joku joka mainostaa sita sen omaa matatuu huutamalla ohikulkijoille. helvetin rentouttava tapa matkustaa..

awesome , kirjotan taas ku paasen koneelle !

seikkailuun !

reissu-Anni valmiina 23h matkalle Helsingistä Nairobiin, välilaskut Berliinissä & Abu Dhabissa, jännitys on käsinkosketeltavaa

tässä on myös Emmanuel HKI-Vantaan lentokentällä, terkkui Eevalle sillä tiedät kyllä millä äänellä !!

pusut ja halit vielä kaikille jotka olitte (tai ajatuksen tasolla olitte) eilen Mascotissa juhlimassa mun lähtöä, ootte kivoja tyyppejä joiden luokse on hyvä tulla takaisin sitten joskus kun sen aika koittaa !