muutin tanaan omaan kamppaan nairobissa sitten mentiin Annen kanssa syomaan pizzaa ja illalla nahdaan kavereita. elama on joskus ollu paskempaakin

viimeiset tunnit Ukundassa...

...on kasilla nyt. saksakamuja oli kaymassa taalla keskiviikosta eiliseen ja oli huippuhauskaa! ja mun kielitaidot kehitty ihan huimasti viidessa paivassa(halt deine dreckige hundefresse)ja nyt osaan jo sujuvasti monia loukkauksia ja kirosanoja saksaksi. perjantai oli kohokohta kun oltiin Annen ja Hannahn kanssa snorklaamassa Wasinilla, Tansanian rajalla=maailman kauneimmassa paikassa. tai ehka kohokohta oli se kun oltiin meressa uimassa pelkat tonttulakit paassa... no mutta hauskaa oli. meidan tiimi oli siis FLAAH=Florian,Linus, Anne,Anni ja Hannah,kaikki paitsi Linus on CIVS vapaaehtosia tan saman organisaation kautta siis.

nyt Anne ja Hannah on nauttii vikoista rantahetkista. ma en pystyny menee tanaan rannalle kun mun nena palo eilen niin pahasti...oltiin rannalla meidan orpokodin lasten kanssa mika oli tietenkin aivan superhauskaa, mutta tottakai ne halus olla uimassa koko sen nelja tuntii ja siina nahka karisty. Linus ja Florian myos ehdotti meidan tiiminimen vaihdosta FLARH=Florian,Linus,Anne,Rudolph,Hannah. itse en pitanyt ideasta...

nyt kolmatta kertaa Kenian aikana mulla on kaikki laukut pakattuna, ei mitaan muuta tietoo tulevaisuudesta kun etta juna lahtee tahan aikaan ja kauhee into ja jannitys paalla. suunnitelma on siis viettaa taa ilta ja huominen Mombasassa, tyyppailla vanhaa kaupunkii ja Fort Jesusta, istuu shishakahviloissa ja ottaa rennosti. keskiviikkoaamuna hypataan Annen kanssa junaan joka vie meidat Nairobiin (15-20h ihanuutta!) ja sen jalkeen asettua asumaan mun ja Anishan kamppaan Umojaan,Nairobiin. projektista tai mistaan muusta en tosiaan viela tieda mitaan...taalla on kuitenki oppinu ottaa kaiken niin ylirennosti etta en valita.

viela pari kuvaa sielta Malindi viikonlopulta

 tassa oli meidan Malindi pozze

 ja meidan kuvottava hostelli mutta ei haittaa vaikka oli allottava koska 2,50e yolta !

ja tassa overisiisti ranta

jeejee. nyt mun pitaa lahtee poliisiasemalle taas hakee mun rikosraportti koska ei en unohtanut hakea sita sillon kolme viikkoa sitte...niin...sori aiti. 

paitsi etta linkkaan viela mun tan hetken supersuperhybermegarakkausbiisin joka on yllatys yllatys saksalainen. http://www.youtube.com/watch?v=eyqAqsap0qY 

pusuja ja nusuja suomeen <3

WORD

http://www.hs.fi/sunnuntai/Mikä+tämä+tällainen+maa+on/a1353131736852


aikamoisella tavalla joku on tiivistänyt mun ajatuksia täältä. hyvä juttu lukekaa!

on ollut hyvä viikko, ollaan saatu paljon aikaan. tää on vika viikko rannikolla niin yritetään olla mahdollisimman paljon töissä, tänään mennään yöksi Upendoon kunhan Hannah on pessyt pyykkiä.

huomenna tulee kamuleita Nairobista. torstaina juhlitaan. perjantaina mennään Tansanian rajan lähelle snorklaamaan. lauantaina on koulun päättäjäiset sekä kookosviinin maistelua ja Kaya Kinondo metsän tyyppailua. sunnuntaina mennään meidän orpokodin kanssa rannalle. siistijä.

kuvia Malindilta tulossa. mutta ratsastus on syvältä, perse on niin hellänä...ei enää ikinä. Laura oli kuitenkin onnellinen kun pääsi hepoilemaan.

pusuja ja nusuja

HUOMENNA MALINDII !!!!!!!!1 henkilöiden Ju Prevost, Laura Joseph, Hannah Guhlmann, Salimou Edwars ja Henri Jokunen kanssa, auauauauauaujaaaaa oon niin intona! me mennään rannalle ratsastaa hevosilla. huomenna on Lauran synttärit ja tää on yksi sen pikku-unelmista joka halutaan toteuttaa. toivotaan että pysyn kyydissä

asiallinen postaus elämän faktoista

nyt kun tää blogi on tuolla nuorisovaihdon sivuilla niin joku vikkelä löysi jo tiensä tänne. Matleena tämä postaus on nyt omistettu sinulle ja sinun kysymyksille, mutta saattaa tästä joku muukin jotain iloa repiä irti. ylipäänsä yritän nyt kertoa jotain joka saattaa muita vapaaehtoisiksi lähteviä hyödyttää. yhen fiksun postauksen puristan ja sitten voin palata takaisin yleiseen töhöilyyn

okei tästä lähtee. olen siis vapaaehtoisena Upendo Childrens Village nimisessä paikassa Ukundassa. Ukunda on Mombasan lähellä, noin 45min matka. ensin tullaan lautalla tänne n.15min ja sitten matatulla 20-30min. Ukunda on Diani Beachilla ja Diani on se alue johon jengi tulee kun ne tulee Mombasaan lomalle. jonkun travel guidessa sanottiin että täällä on Mombasan kauneimmat rannat ja vaikka en olekaan täällä montaa nähnyt niin noin yleisesti kaikkiin elämäni rantoihin verrattuna nää on palkintosijoilla. joskus kuitenkin täällä ottaa päähän se turismi, täällä kaikki on tosi kallista (siis ei verrattuna Eurooppaan mutta verrattuna esim Nairobiin tai Kisumuun) ja joskus ällöttää ihan mielettömästi vanhat valkoset miehet niiden mua nuorempien kenialaisten tyttöjen kanssa. valitettavasti seksiturismi on myös tällä alueella suht yleistä..

Upendo on ihana projekti, siellä lapsilla on kaikki niin hyvin kuin voi olla. oon nähnyt Keniassa orpokoteja, joissa asiat ei todellakaan ole jees. Upendo on tosi rikas projekti ja vaikka se nyt onkin vähän harmia sanoa niin siellä kyllä pärjätään aivan mainiosti ilman meitäkin. ne ei tarvitse meidän työpanosta selvitäkseen mutta se ei tarkota ettei siellä olisi ihan mahtavaa olla auttamassa. sillon kun me ollaan Upendossa niin tosi paljon vaan hengaillaan lasten kanssa, piirretään tai leikitään pihalla tai tehään läksyjä. siellä tarvitaan apua myös sellaisissa jutuissa kun lasten kylvettäminen, ruuanlaitto yms. mun projektin vaihtaminen ei liity millään tavalla siihen että nykyinen olisi jotenkin kurja. mun piti joka tapauksessa lähteä sieltä kahden viikon päästä, mutta nyt kun päätin jäädä CIVS:lle (meidän järjestö täällä Keniassa jonka kanssa Allianssi siis tekee yhteistyötä) töihin vielä 2kk pidemmäksi aikaa niin halusin kokeilla uutta projektia. Nairobi ja Mombasa on tosi erilaiset paikat, Nairobi on big city ja täällä rannikolla on leppeetä rantaelämää. nyt kun tää on koettu niin haluun tyyppailla millasta on elää toisenlaisessa Keniassa

kysymykseen että onko ollut kannattavaa lähteä voin sanoa, että mulle tää on ollut elämäni siistein kokemus mutta tiedän myös monia vapaaehtoisia jotka on joutunu pettymään. ei-niin-hyviä kokemuksia aiheuttaa pari juttua. yks on se että jos tulee tänne väärin odotuksin omasta vaikutuksestaan tähän maahan ja näihin ihmisiin. täällä porukka on onnellisia, ei ne kaipaa ketään opettamaan niitä. saarnaamaan tulleet on pettyneitä koska täällä kukaan ei kaipaa pelastusta miltään. elämä täällä on monella tapaa tosi erilaista, yhteiskunta ei toimi samalla tavalla ja ihmisten peruselämänasenne on hyvin erityyppinen kun Suomessa, mutta kaikki on hyvin täällä. vapaaehtoistyö on enemmänkin omaa elämää ja maailmankatsomusta avartava kokemus, mahdollisuus nähdä millasta elämää täällä oikeesti eletään ja karistaa kaikki typerät ennakko-odotukset. toinen juttu mihin jengi pettyy on se jos saapuu tänne ja alkaa vertailemaan Keniaa omaan kotimaahan, totta munassa tää paikka nyt on erilainen. mutta asioita täällä ei saa arvottaa sen mukaan millaisia ne on Suomessa vaan kokemukset täällä pitäisi pystyä ottamaan vastaan ilman aikaisempaa sisäistä mallia siitä että näin tän pitäisi sujua. kun ei se kuitenkaan suju samalla tavalla. ja sitten ollaan suru puserossa että no meillä tää hoituisi tällä tavalla. tottakai sitä aina olettaa jotain, mutta umpimielisenä tänne ei kannata tulla tai tekee oman elämänsä aika pirun hankalaksi

Kenia ei ole turvaton paikka mutta ei täällä nyt ihan tyhmänä kannata olla. maalaisjärki pelastaa monilta jutuilta, mutta aina sekään ei riitä kun matkassa on huonoa tuuria. voisin sanoo että itsellä on ollu vähän näin.. Nairobin ja Mombasan keskustassa jengii putsataan aika tehokkaasti mutta sen te jo varmaan nyt tiesitte, niin siellä ei ole mitään järkeä liikkua kalliiden korujen, puhelimien tms. kanssa. mutta kyllä siltäkin voi välttyä kun vaan on tarkkana kuin porkkana. tai edes retiisi. yleinen ilmapiiri täällä kiristyy kokoajan kun ensi kevään vaalit lähestyy. viime vaalit Keniassa oli katastrofi, mun yks parhaista kenialaisista kavereista oli niiden jälkeen vapaaehtosena keräämässä ruumiita kun ihmisiä poltettiin niiden koteihin.. en osaa arvioida miten tilanne kehittyy tästä. jotkut on tosi peloissaan, jotkut vähemmän mutta kaikkia se ainakin vähän mietityttää. kaikkien kenialaisten yhteinen toive tietysti on, että kaikki menisi hyvin. en nyt tähän ala edes yrittää tiivistää Kenian poliittista tilannetta, kannattaa lueskella netistä jos kiinnostaa. mutta faktahan on se. että jos tilanne kärjistyy täällä niin aina voi lähteä kotiin.. toinen mistä varoitellaan siellä Suomen päässä kauheasti on al-Shabaab, somalialainen terroristijärjestö jolla on yhteyksiä al-Qaidaan. mun käsittääkseni se tilanne on hyvin pitkälti hallussa. silloin kun tulin tänne niin vähän kuohui, mutta nyt en ole pariin viikkoon kuullut mitään uutisissa. yksi paikka täällä kuitenkin on, johon edes paikalliset suosittele mennä kun se on niin lähellä Somalian rajaa ja siellä oli siepattu jotain turisteja muutamia kuukausia sitten. voi että tää kuulostaa hirveeltä nyt ! mutta oikeesti hyvin on kaikki kunhan pitää järjen päässä.

. 

jestas mitä vielä. Kenia on ihana maa täynnä mahtavia ihmisiä. täällä kaikki on pole pole joka on swahilii ja tarkottaa että chillisti mennään. tähän on ehkä hyvä päättää. hyvin tehty minä, asiallista settiä kerrankin. kuten me sanotaan aina koulussa kun joku vastaa oikeen:"u can give yourself a clap!"

kuveja (ole linjoilla myohemmin illalla kun vastaan jaatavaan kysymystulvaan)

tassa on muutama veijari meian orpokodista. kuvista saa kiittaa hostsiskoani+tyokaveriani Hannahia

taa kaveri on Toti. se itkee aina ihan pirusti ja kovaan aaneen. tosi harvoin silla kuitenkaan on oikeesti mikaan vikana. se alkaa raakyy silmat auki ja kattelee ymparille jos joku huomais mutta jos kukaan ei oo ottamassa sita syliin niin se lopettaa.ovela pikku rontti...tassa kuvassa Totilla oli malaria joten sita sai lellitella

tassa kuvassa ollaan lahdossa kouluun. meian tyo on silleen etta paivat opetetaanslashavustetaan Little Roots nimisessa koulussa jossa kaikki naa orpokodin mukulat kay ja illat ollaan siella orpokodilla noiden kanssa. joskus jaadaan sinne orpokotiin nukkuu eika menna illaks hostperheelle. tassa kuvassa ollaan nukuttu siella ja odotetaan koulubussia. 

sit Eeva naa on sulle, haluun iskee viel pari kateuskuvaa MEIAN BIITSISTA jonne mennaan noin joka paiva toiden jalkeen ottaa arskaa pariks tunniks tai iltasin istuu janakee kavereita aijaijaijajai

kun makaa siella rannalla ja avaa silmat niin nakee tan. toivottavasti siella on kylma :)

blast from the past

tutkin äsken ekaan kertaan aikoihin mun konetta ja löysin tekstitiedoston joka on kirjoitettu 27.9 eli aika päiviä sitten. tää on kuitenkin huima tarina ja en oo läheskään kaikkien kanssa sitä vielä ehtiny jakaa joten tässä vähän jännitystä niille jotka ei ole vielä tätä kuuleet (tietysti nyt tästä on vähän terä kadonnut kun kaikki tietää ettei mistään hengenvaarasta ollutkaan kyse mutta silti). tässä silloin kirjoitettu teksti kokonaisuudessaan, mitään lisäämättä, mitään poistamatta.

vatsatauti vol 2

niin en edes kertonut vatsatauti vol 1:sestä koska se tapahtui työleirin aikana. olin trendsetteri, ensin mä tulin kipeeks ja sitten kaikki muut lervas, yea yea. mutta se oli ihan laimeeta verrattuna tähän, pari oksuu eikä edes kunnolla kuumetta. mut tää sen sijaan oli aika extremee…  mummu, älä ehkä lue tätä...

nyt kirjoitan siis kenialaisesta sairaalasta, oon täällä tiputuksessa. jep. kaikki alkoi maanantain ja tiistain välisenä yönä n. klo 2 kun tuli kauhea mahakipu. seuraavana aamuna alkoi elämäni jäätävin mahatauti. mikään - siis edes vesi- ei pysynyt sisällä vuorokauteen. makasin yksin hostelhuoneessa ja katsoin koko päivän kenialaisia saippuasarjoja. siis silloin kun en nukkunut vessan lattialla ja pitänyt tuijotuskisaa torakan kanssa. jep, kirjaimellisesti. sinä yönä tapahtui jotain joka pääsi mun TOP3 kuumottavimpiin hetkiin Keniassa. (tarinan kannalta on olennaista tietää että täällä ei ole erityisen viisasta liikkua ulkona yksin myöhään. myöhään on siis ehkä klo 21 jälkeen) nukahdin hostelhuoneeseen ja heräsin yöllä kovassa kuumeessa. en pystynyt kävelemään kunnolla kun päässä huimasi niin kovin ja kaikki mitä yritin juoda tuli ulos samantien. siellä kusi sukassa yritin miettiä miten tästä päästään sairaalaan hortoilematta yksin kadulla. laitoin äidille viestiä että pliikku soita mutta päässä huimasi niin kovin etten pysynyt hereillä edes vastaukseen asti ja seuraava muistikuva on seuraavalta aamulta. hui saatana. 

seuraava päivä meni rokuloidessa, nukuin lisää ja kävin katsomassa sitä mun omaa projektia Ukundassa ja koska mulla oli koko päivän ihan siedettävä olo niin päätin suuressa viisaudessani olevani terve ja jääväni sinne yöksi. tähän mennessäkään en siis ollut syönyt mitään ja juonut ehkä pari desiä vettä. sitten viime yönä heräsin siihen että mun päässä räjähti atomipommi. ihan sietämätön kipu, sellanen että kun lähti sängystä liikkeelle niin tuntui että taju lähtee. lisäksi ihan jäätävä kipu kaikissa isoissa lihaksissa, selässä ja käsivarsissa. aamulla järkeiltiin Suvin kanssa että malarian kaikki ensioireet on  tässä nähtävillä eli sairaalaan. ensi töikseen lääkäri katsoi mua pitkään ja kysyi että etkö sä ihan tosissaan ole kolmeen päivään syönyt, hullu sä olet. se sanoi että olen vakavasti dehydrated (miten se sanotaan suomeksi?) sen vatsahomman takia ja että ainoa vaihtoehto on aloittaa tiputus heti. nyt olen hengaillut täällä n. 10h ja vielä yö ja seuraava aamu edessä. 1litra suolavettä ja lisäksi 2 annosta antibiootteja on nyt mennyt sisään, ja lisää on vielä tulossa. ne sanoi että haluaa tappaa sen mikä ikinä mussa nyt sitten elääkään. im on board with that! 

pakko sanoa näin jälkeenpäin että hölmö olin, heti olisi pitänyt mennä sairaalaan. seuraavana aamuna selvisi että mulla oli joku ihan helvetillinen tulehdus veressä ja sain ihan hullut antibiootit joilla se sitten lähti. mutta loppu hyvin kaikki hyvin, oon elossa edelleen. ja niinkun sanoin tosta on jo pari kk aikaa, oon sen jälkeenkin sairastellu vaikka mitä, viimesimpänä tropical fungi! en tiedä mikä sen suomalainen nimi on mut mulle tuli reilu viikko sitten ihan törkee ihottuma kyynärpäähän, sellanen ympyrän muotonen mikä näytti ensin pelkältä stögäysjäljeltä. mutta sitten se alko kasvaa ja kasvaa, niin kauan että se oli euron kolikon kokonen ja ihan kirkuvan punanen. lääkärin mielipiteen hankin siinä vaiheessa kun nahkat alko kuoriutuu keskeltä reunoja kohti.. mutta hei sekin on nyt hoidossa ja pieni arpi enää jäljellä. sellasta. halusin vaan jakaa tän hullun sairaalakertomuksen nyt kun löysin sen.

alan laittautuu valmiiks nyt. nähään Hannahn kanssa tänään illalla vapaaehtosia, mennään syömään ja chillailee rannalle. sitä ennen pitää hoitaa kaikenlaisia juttuja mm. hakee postista mun tän reissun aikana kolmas (3.) visa..pusuja suomeen!

hoidetaan kamppa nairobista

ilmoitusluontoinen asia sinne kotiin pain. jaan sittenkin tanne kaksi kuukautta pidempaan kun aluksi suunnittelin. muutan kolmen viikon paasta Mombasasta Nairobiin, otan uuden projektin joulu- ja tammikuuks taalta. en tieda viela millanen projekti se tulee olemaan koska sanoin menevani minne vaan missa on tarvetta. mina ja kamulini Anisha paatettiin vuokrata taalta oma kamppa naiden kahden vikan kuukauden ajaksi. eilen varmistu etta saatiin yksio Umojasta (Nairobin kaupunginosa) ja se mesta on taydellinen.35e per kk per nassu. laitan kuvia kun paastaan muuttaa.

niin etta nahdaan sitten kun tuun takaisin mutta Kenia vei mukanaan ja asun taalla viela hetken.

kettu kuittaa.

mut ryöstettiin.taas

pistää vituttaa. toinen kerta kuukauden sisään kun soitan Nordeaan että oon taas täällä maailman äärissä ilman korttia. oon mustalla listalla, en ikinä saa töitä enkä asuntoa kun mun luottotiedot on menny. perkele.

kävelin eilen kotiin Hannan ja Anishan kanssa. ne käveli vähän mun edellä kun kirjotin viestiä. samalla saakelin polulla mitä oon kävelly kotiin joka päivä viimesen kuukauden ajan, meiän kotiovelle on siitä ehkä 10 metriä. sitten joku kävelee mua vastaan, ottaa puhelimen ja laukun ja juoksee pois. siellä laukussa oli mun lompakko jossa ei ollu rahaa mutta visa ja ipod. se ipod syö ehkä eniten. menin kotiin ja mun hostveli Fadili kysyi että mitä kävi ja kun selitin, se ja Gibson (joku sukulainen täällä meiän perheessä, en oo ihan varma mikä, tää on aika superperhe kun kaikilla on useampia vaimoja ja yms.) lähti jonnekin. sitte parin tunnin päästä ne tulee takasin ja niillä on mun puhelin! mun takana oli ajanu pikipiki-kuski joka oli nähny mitä tapahtu. se oli tuntenu sen tyypin joka ne kamat vei, joku tän kylän huumehörhelö, ja ajanu sen himaan pyytää niitä kamoja takasin. kun se ei ollu antanu niin pikikuski oli tullu hakee Fadilin ja Gibsonin ja ne oli menny yhdessä sinne haastaa riitaa. puhelimen ne oli saanu mutta laukusta ei ole vieläkään tietoa.

nyt kun Anisha on käyny suihkussa niin lähdetään poliisiasemalle. taas.