melkein viikko nairobissa

hohoo nyt on ensimmainen viikko takana. istun Buruburussa (Nairobin kaupunginosa, hostperhe asuu taalla) cyber cafe nimisessa paikassa naiden muiden vapaaehtoisten kanssa. on aika vaikee tiivistaa tata viikkoa kun se tuntuu kuukaudelta. on tapahtunut ihan kauhean paljon kaikkea.

meidan vapaaehtoisporukka on tosi kiva. hirvea maara saksalaisia, yks ranskalainen ja jenkkeja. meilla on ollut taa viikko CIVS:n orientaatiota, jota paikalliset vapaaehtoiset vetavat meille. siina nyt ei silleen mitaan ihmeellista, meille kerrotaan Keniasta ja varoitellaan kulttuurishokista. lisaksi meilla oli taa viikko swahilin tunteja!

Buruburu on tallanen keskiluokan asuinpaikka, ei slummi mutta ei mikaan hienostopaikka. taalla on yhta turvallista kuin Helsingissa. tai no ehka ei ihan. mutta ei pelota, laukusta ei tarvii pitaa kiinni. iltasin klo 21 jalkeen meidan hostmama pyysi olemaan liikkumatta yksin ulkona, koska silloin taalla ei ole kaduilla paljon muita ja jos jotain sattuu kukaan ei nae.

meita tuijotetaan kadulla ja lapset heiluttaa aina kun nakee valkoihoisia. en oo ikina ennen tiedostanu omaa varia talla tavalla, talta tuntuu olla vahemmisto! jotkut suhtautuu meihin tosi kivasti, jotkut tosi nihkeesti. ihmiset osaa enkkua mutta puhuu swahilia.

taalla on tosi likaista, kaduilla ei ole asfalttia joten kaikki polyaa. lisaksi taalla on sellaisia kojuja ihan sikana tien varrella. ihan meidan vieressa on koju jossa myydaan kanoja. kanat on pienessa kopissa ja sielta saa valita etta minka haluaa ostaa. sitten se tapetaan siina kadulla ja annetaan matkaan. oli mieltaylentava kokemus nahda toi kyseinen tapahtuma!

vetta tulee kraanasta harvakseltaan. hostmama selitti etta putkissa ei ole tarpeeksi painetta eli vessan vetaminen on aina pikkuinen voitto. hygienia ei noin yleisesti ottaen ole prioriteettilistalla kauhean korkealla.

ihmiset on ihan mahtavia! tosi hyvia tyyppeja oon tavannut taalla, kenialaiset on rentoja! eilen paikalliset vapaaehtoiset veivat meidat juhlimaan Buruburuun ja oli sairaan hauskaa. kenialainen baari ei ehka kuitenkaan valkoisille tytoille ollut se maailman rentouttavin kokemus, saalistus on aika armotona. mutta kenialainen kalja maistuu! lisaksi me tehtiin votkasta ja turkinpippureista salmaria ja tarjottiin sita vapaaehtoisille eli myos Suomen ilosanomaa on levitetty!

aika taalla on hyvin erilainen kasite kuin Euroopassa. mitkaan tapaamisajat ei ole sitovia, tanaan odotettiin paria vapaaehtoista tunti eika se edes tuntunut pitkalta ajalta. kenialaiset ei myoskaan halua aiheuttaa pahaa mielta joten ne ei sano suoraan jos joku on myohassa tai jos jostain ei tiedeta. mun laukku oli matkalla suomesta tanne kuusi paivaa ja jokaisena paivana kun soitin lentokentalle niin vastaus oli etta tanaan tai viimeistaan huomenna se tulee. tuntuu usein silta etta asiat ei etene mihinkaan, kenialaiset ei tee mitaan mita niiden ei ole pakko tehda..

nyt alkaa aika ja puhti loppua. pitaa menna hostmamalle pakkaamaan kun huomenna on lahto Kisumuun Lake Victorian rannalle. siella on 20 paivaa kestava tyoleiri. se on lahella Kakamegan sademetsaa, joka on vissiin suht mahtava paikka. paikallinen vapaaehtoistyontekija sanoi, etta sielta nakee Kenian upeimman auringonnousun. kuvamateriaalia tulossa.. iso osa sita meidan projektia liittyy paikalliseen sairauteen nimeltaan Jiggers. sita on siella Lake Victorian laheisyyden takia, sellasta seisovaa makeaa vetta jossa elaa kaiken maailman asioita. se tauti on sellainen etta jotain loisia menee sormista ja varpaista ihon sisaan ja jos sita ei hoida siihen voi kuolla. ilmeisesti aarimmaisen kivulias tauti... joten me mennaan sinne ja meidat opetetaan hoitamaan sita ja sitten me opetetaan paikallisille miten se hoidetaan ja ennaltaehkaistaan. kuulostaa hurjalta !

mutta nyt on mentava. loppukevennyksena on viela pakko kertoo matatuista, paikallisista liikennevalineista. kyseessa siis neonvareilla maalattu hiace jossa musa on niin kovalla etta keuhkoihin sattuu. naa matatut ahdetaan niin tayteen porukkaa etta henki ei kulje ja sitten lahetaan 80km per h posottaa huonokuntosella tiella jossa liikennesaantoja ei tarvii noudattaa (niinkun taalla ei tarvii mitaan muitakaan saantoja). paras on etta naissa ei ole ovia, vaan siina oviaukossa roikkuu ulkopuolella joku joka mainostaa sita sen omaa matatuu huutamalla ohikulkijoille. helvetin rentouttava tapa matkustaa..

awesome , kirjotan taas ku paasen koneelle !

seikkailuun !

reissu-Anni valmiina 23h matkalle Helsingistä Nairobiin, välilaskut Berliinissä & Abu Dhabissa, jännitys on käsinkosketeltavaa

tässä on myös Emmanuel HKI-Vantaan lentokentällä, terkkui Eevalle sillä tiedät kyllä millä äänellä !!

pusut ja halit vielä kaikille jotka olitte (tai ajatuksen tasolla olitte) eilen Mascotissa juhlimassa mun lähtöä, ootte kivoja tyyppejä joiden luokse on hyvä tulla takaisin sitten joskus kun sen aika koittaa !